keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Myrskytuulia ja tulvia


Sadetta, myrskytuulia, tulvia. Siinä viime viikkojen pääasialliset tapahtumat. Tätä kirjoittaessa seurataan samalla uutisista hurjia koteja tuhoavia tulvia etelä-Englannissa ja myrskytuulia meidän alueella. Mies juoksee välillä katsomassa joko roskis on lähtenyt kokonaan ilmaan ja onko katto vielä paikalla. Katossa näkyy jo halkeamia maalissa kohdissa, joissa tuuli pahiten yrittää kiskoa kattoa ilmaan.  Oltiin onnekkaita, että päästiin Ikea reissulta kotiin. Moottoritiellä tuuli niin, että auto meinasi lähteä lentoon ja julkinen liikenne on nyt lähes pysähtynyt myrskyn takia. Myrskyn äänet ulkona ovat korvia huumaavia. Huomenna on varmaan tie täynnä kaatuneita puita. Etelä-Englannissa tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa tulvissa. Tämäkö nyt on alkua sille, miten ilmaston muutos alkaa meillä näkymään?

Hurjista ilmoista huolimatta on nähty huikean kauniitakin päiviä. Toissapäivänä aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi. Kotimatkalla koulusta voitiin ottaa pipot pois ja avata takkeja. Haettiin leipomosta piiraat ja leivokset ja mentiin leikkipuistoon piknikille. Tuntui ihanan keväiseltä! Tällaisia päiviä lisää.



Sääjuttujen jälkeen jotain ihan muuta. Mulla on yksi ominaisuus, joka on hyvä omata sekä lääkärin, että kotiäidin hommien kannalta. Mua ei ole koskaan ällöttänyt kovin helposti. Muiden ihmisten eritteet eivät aiheuta mitään kamalaa kakomisreaktiota, ne nyt ovat luonnollinen osa elämää. Pari päivää sitten tosin jäi aamupuurot syömättä, kun puuroa keittämään ilmestyi kaveri. Yöks mikä valtava möllyskä. En edes tiedä miksi noita suomeksi kutsutaan, mutta täällä ne ovat todellisia kiusankappaleita puutarhassa. Syövät kaikki vihannekset jos ei niitä tuhota. Nuo slug.it ovat siis jättimäisen kokoisia ja usein kirjavia etanoita ilman koteloa. Vaan mistä ihmeestä se on päässyt meidän keittiöön?! Arvatkaa mikä kolojen metsästys ja lattioiden suursiivous alkoi. Toivottavasti kyseisiä kavereita ei enää meillä tavata!


Mies totuttelee uuteen työhönsä päivystyksessä. Suomessahan päivystykset yleensä jaetaan sisätauteihin ja kirurgiaan. Täällä jako on toisenlainen: pienet vammat ja vakavat vammat eli minors ja majors. Nuorimmat lääkärit laitetaan alussa heti tukalimpaan paikkaan eli vakavampien vammojen pariin. Sydänkohtauksia, vaikeita myrkytyksiä, tajuttomia potilaita, liikenneonnettomuuksia, isoja murtumia... Siinä ei paljon ehdi kaivamaan käsikirjaa taskusta avuksi. Ei ihme, että töihin meno on aika pelottavaa. Ja jottei vapaa-ajalla pääsisi rentoutumaan liikaa, herra pomo lähettää pari kertaa päivässä "viikon vinkit" sähköpostin, josta puhelin ilmoittaa piippaamalla. Mitkä ihmeen viikon vinkit? Pikemminkin aamupäivän ja illan vinkit. Kukahan jaksaa joka päivä opetella pari pitkää sähköpostillista erilaisia hätätilanteita. Mies taitaa kovasti harkita bussikuskiksi tai sanomalehtikauppiaaksi ryhtymistä. Älkää hyvät ihmiset ryhtykö lääkäreiksi!


2 kommenttia:

  1. Hurja päivystysmeininki siellä. Onko miehesi opiskellut koko tutkinnon Englannissa? Vai onko hän ollut vaihdossa Suomessa?

    Minulle on kovin hämärän peitossa jo pelkästään Suomen lääkäripäivystys, ja seuratessani fb:sta yleispuolen kollegoiden työtä ennen erikoistumista sekin on vähän vierasta - joku on neuvolassa, toinen työterveydessä, toinen sairaalassa - saako LL-tutkinnon myötä siis tehdä lähes mitä vaan vaikkei erikoistuisikaan?

    Itse pidän kovasti päivystyspäivistä, ne ovat palkitsevia - tosin siellä hampaan puolella ja ihan päiväsaikaan.

    Onkohan nuo etanan näköiset niitä espanjansiruetanoita, jotka ovat tuholaiseläimiä Suomenkin puutarhoissa...

    -Anni

    VastaaPoista
  2. On opiskellut koko tutkinnon Englannissa. Kävi vaan Suomessa tekemässä kuukauden pituisen FimSIC vaihdon.

    Suomen työmeininki on tosiaan aika erilaista. Valmistumisen jälkeen saa todella tehdä lähes mitä vaan haluaa! Täällä ensimmäiset kaksi vuotta ollaan aika tiukasti sairaalassa juniorilääkärinä ja silloinkin rooli ja tehtävät on tosi tarkkaan määritettyjä ja rajoitettuja.

    Googletin tuon mainitsemasi etanan ja kyllä se taitaa juurikin olla se meille tuttu tuholainen!

    VastaaPoista