torstai 9. tammikuuta 2014

Maalaismarkkinat

Keskiviikkona kylällä on aina sekä markkinapäivä, että eläinten huutokauppa. Markkinapäivä tosin tarkoittaa näin pienessä kylässä ainoastaan sitä, että pubin edessä on yksi vihanneskoju sekä paikallisen kalastajan koju. Huutokaupalla tosin on vilinää. Tien ylitys koululle on näinä päivinä hankalaa, kun tien tukkivat eri eläimiä kyydissään vetävät traktorit. Huutokaupalla omistajaa vaihtavat monet sadat lampaat, lehmät ja porsaat. Lammaskoirilla on erikseen oma päivänsä.

Huutokaupalla on aina myös lihakoju, josta voi ostaa tuoretta lihaa lähialueen tiloilta. Ensimmäistä kertaa ostettiin eilen lihat tuolta kojulta. Olin varautunut maksamaan lihoista vähän kaupan hintoja enemmän, mutta toisin kävi. 10 täyttä lihaa olevaa makkaraa maksoi euroihin muunnettuna 2,5 euroa ja samalla rahalla sai myös puoli kiloa jauhelihaa. Noin halpaa kun oli niin täytin sitten pakkasenkin. Heti oli eilen pakko maistaa ja oli kyllä paljon parempaa kun kaupasta ostettu liha. Ihan huikea ero!

Huutokaupalta lihaa ostaessa joutuu miettimään eri tavalla sitä, mistä liha on peräisin. Muutaman kymmenen metrin päässä pari surusilmäistä vasikkaa katseli meitä. Teki vähän mieli jättää lihat tiskiin ja alkaa kasvissyöjäksi. Suoraan paikallisilta tiloilta tulleen lihan tietää tulleen eläimistä, joiden elämä ei ole ollut kamalaa kärsimystä, mutta tuntuu se eläinten teurastaminen silti jotenkin julmalta. Ehkä sitä lihan syöntiä voisi alkuun ainakin vähentää. Punainen lihahan tunnetaa myös jonkun verran syövän riskiä nostavana tekijänä.

Kuvat ovat taas tytön ottamia. Tällä kertaa tosin käytännön syistä. Näin pienessä kylässä kaikkien tekemisiä vahdataan. Jos talsisin kylällä kuvia ottamassa tulisi äkkiä joltain kaverilta soitto, että mitä ihmettä touhuat, kun kylällä juorutaan että kuljet räpsimässä kuvia lihakojusta.

Pienen kylän juoruilu on jo moneen kertaan koettu. Joku aika sitten kävin juoksemassa lapsia tuplarattaissa työntäen. Jonkun ajan päästä kaveri kommentoi kuulleensa joltain ikkunastaan kurkistelleelta mun juoksusta ja totesi, että parempi juosta ilman rattaita niin kun muutkin, ellei halua kylähullun mainetta.

6 kommenttia:

  1. =)
    Vai kylähullu.
    Täällä meidän kylillä on myös eräs, joka juoksee lapsen ja rattaiden kera.
    Rattaat on ihan kait tarkoitettukin siihen touhuun.
    Ja kas kummaa, juoksija on eräs nuori äiti, joka muutti tänne Englannista. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa rattaiden kanssa juoksijoita näkee kyllä aika paljon. Täällä ei niinkään ja se, että juoksin tuplarattaiden kanssa tais nostaa sitä omituisuuskerrointa aika tavalla. Oli kyllä tosin niin rankkaa ettei oo tehnyt mieli kokeilla uudestaan.

      Poista
  2. Ai miten ihanan idylliseltä toisaalta kuulostaakaan tuo maalaiskylässä elely! Itse olisin ihan onneni kukkuloilla, jos tuollainen mahdollisuus ostaa lihaa suoraan tuottajalta olisi käytännössä mahdollista! Täällä Bournemouthin keskustassa asustellessa moinen ei ihan onnistu - enkä vielä ole mennyt perehtymään butchereiden hinta-laatu - suhteisiin..

    Ja tuo pienen kylän juorurinki on kyllä tullut nuoruudessa koettua, vaikkakin Suomessa. Mutta sitä rupesin miettimään, että millä tavalla se sitten vaikeuttaisi elämää, jos tekisi niin kuin itse haluaisi eikä välittäisi muiden puheista, esimerkiksi juuri ottaisi kuvat lihatiskistä itse? Mikä olisi pahinta mitä voisi sattua?
    .. Itsehän olin siis koulukiusattu ja muiden puheista huolimatta pukeuduin niinkuin pukeuduin, näin muun muassa.. Jäin vain pohtimaan, että mitkä olisivat seuraukset näin aikuisiällä massasta erottumisessa..

    Kiitos muuten ihanasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idyllistä täällä eläminen kyllä onkin! Ja oikeassa olet varmasti, että tartteeko niitä muiden puheita niin miettiä. En kyllä yleensä niin mietikään, mutta kamera jää kyllä usein kassin pohjalle jos yhtään on sellanen olo, että muuten joudun kovin tuijotetuksi. Hölmöä sinänsä. Blogikin varmasti rikastuisi hurjasti jos ottaisin aina rohkeammin kameran esiin. Tosin en tiedä ootko huomannut miten lasten ja kuvaamisen suhteen täällä ollaan tosi herkkiä. Ei tulisi mieleenkään ottaa kameraa esiin missään koulun lähelläkään. Ja kivaa kun oot viihtynyt blogin parissa!

      Poista
  3. Sinut on haastettu! :)
    http://kodinilo.blogspot.fi/2014/01/minut-on-haastettu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Tämän haasteen oon ehtinyt jo tehdä, mutta löysinpä sen kautta blogiisi, mahtavia vinkkejä kotiäidille!

      Poista