lauantai 18. tammikuuta 2014

Koulun elämää ja lämmintä tammikuuta

Ala-asteen päiväkotiin mennään Englannissa sinä vuonna, jolloin lapset täyttävät neljä vuotta. Sitä seuraavan vuonna alkaa koulu, jossa joka päivä ollaan klo 9-15.30. Englannissa ei juurikaan näy lapsia avainketju kaulassa kotiin kulkemaan. Lasten yksin kotiin jättäminen kielletään laissakin. Koulussa on töissä käyvien vanhempien lapsille breakfast club ja after school club, mutta molemmissa on yllättävän vähän lapsia. Koulun jälkeen lapsia tuntuu suureksi osaksi hakemassa olevan toinen vanhemmista, isovanhemmat tai muut sukulaiset. Ja nyt puhutaan siis ala-asteikäisistä, eli nuorimmat ovat kolmen ja vanhimmat 12 vuoden ikäisiä. Oman tyttöni päiväkotiluokalla on 13 lasta. Yhdeksän näistä lapsista hakee ja tuo joka päivä äiti tai isä. Loput neljä hakee vuoropäivinä toinen vanhemmista ja muina päivinä isovanhempi. Näistä kaikista lapsista vain neljän perheessä on pikkusisarus, jonka takia äiti on kotiäitinä. Näitä neljää lukuunottamatta loput lapsista ovat perheensä kuopuksia. 13 perheestä ei yhdessäkään perheessä ole äitiä, joka tekisi täyttä työviikkoa. Vain kahdessa perheessä äiti on ylipäätään töissä.



Englannissa kotiäitiys on paljon Suomea tavallisempaa. Kotona myös ollaan paljon pidempään, vaikkei tähän saada minkäänlaista taloudellista tukea valtiolta. Kaupungeissa äitien urakeskeisyys on tavallisempaa, mutta tällaisessa pikkukylässä suuri osa naisista jää kotiin hoitamaan perhettä. Nuorimmaisten lähdettyä kouluun moni kaipailee päiville tekemistä, mutta haluaa kuitenkin olla hakemassa lapset koulusta. Niinpä kouluilla on liuta äitejä joko vapaaehtoisesti tai palkattuina auttamassa. On aktiivinen vanhempainyhdistys, joka järjestää kakkumyyjäisiä ja diskoja, mutta myös äitejä ja mummoja, jotka käyvät päivittäin viemässä koululaisia kesken koulupäivän kirjastoon ja auttavat lukemaan opettelemisessa. Englannin kielellä lukemaan opettelu on huomattavasti suomen kielellä lukemista hankalaa erilaisten ääntämissääntöjen takia. Lisäksi lukemaan aletaan opettelemaan neljän vuoden kieppeillä. Tämä asettaa opetukselle aikamoiset paineet ja siksi koululla käykin paljon vapaaehtoisia vanhempia antamassa lapsille yksityisopetusta lukemiseen. Vapaaehtoishommilla on hyvä saada jalka oven väliin. Jotkut äidit ovat tuota kautta sitten saaneet työpaikan henkilökohtaisena - tai opetusavustajana. Maaseudulla työpaikat ovat aika kiven takana, joten kilpailu paikoista on aika kovaa. Jostain syystä tosi suuri osa äideistä tuntuu hinkuvan töihin nimenomaan kouluihin.



Meidän maaseutukoulumme on ihana aktiivinen. Tuntuu, että aina koululla tapahtuu jotain. Kahdesti tämän lukuvuoden aikana koulussa on käynyt kiertävä teatteriseurue esittämässä lapsille jonkun näytelmän. Syksyllä oli hyväntekeväisyyspäivä, jolloin lapset tulivat kouluun yöpuvuissaan ja toivat leipomiaan leivoksia ja kakkuja vanhemmille myytäviksi. Torstai on tytön luokassa aina leipomispäivä ja muinakin päivinä tuntuu aina tapahtuvan jotain. Maanantaina tyttö oli tehnyt minulle muovisista helmistä kaulakorun, tiistaina mukana tuli kovin rytistynyt maalaus. Keskiviikkona olivat liikuntasalissa rakentaneet kypärät päässä valtavista vaahtomuovipalasista taloja ja ties mitä. Torstaina leipoivat rusinapullia ja perjantaina tapetoivat ja sisustivat pahvilaatikkotaloa. Koulussa on muuten joka päivä myös jälkiruoka! Vesi kielellä luemme tytön ruokalistaa: suklaakakkua suklaakastikkeella, marjapiirakka ja vaniljakastike, toffeevanukas, arktinen kääretorttu.. Koulupäivät tuntuvat olevan yhtä hauskanpitoa, mutta silti tyttö jäisi usein mieluiten kotiin. Kolme vuotias tuntuu vielä niin pieneltä viedä hoitoon, mutta toisaalta Suomessa harva samanikäinen on enää kotihoidossa. Kurjalta tuntuu ajatella syksyä, jolloin tyttö on koulussa jo kuuden tunnin pituisia päiviä. Olisi kivaa jos lapset pysyisivät pieninä äidin kainalossa aina!

 Koulun esimerkistä piti muuten saada kotiinkin pahvilaatikko. Onnistuin toisen koululaisen vanhemmilta ostamaan parilla kympillä valtavan jätesäkillisen duploja: duploihmisiä, palikoita, kokonainen junarata junineen ja poliisiasema hahmoineen ja autoineen. Aivan mahtava löytö ja täällä ihmiset pyytävät käytetyistä tavaroista aivan naurettavan pieniä summia, vaikka alunperin tavara olisi ollut kalliskin (olisipa Suomessakin näin). Vaan arvatkaapa kiinnostiko uudet duplot pätkääkään kun taloon saapui pahvilaatikko. Vauhtikaksikko on lähes asunut pahvilaatikossa tämän ja eilisen päivän, eikä muita leluja ole juuri tarvittu.


P.S Kuvat eivät liity kouluun mitenkään. Päivät ovat vaan viime aikoina olleet niin kauniita, että piti laittaa pari kuvaa mukaan. Talvea täällä ei vieläkään ole näkynyt. Lämpötila on edelleen viiden ja kymmenen välillä ja miehen äiti käski istuttamaan kukkia puutarhaan! Saa nähdä miten niille käy!

15 kommenttia:

  1. Tässä on haaste:D http://siljalaukkanen.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sama haaste on jo pariin kertaan tullut ja tehtykin, mutta kiitos haasteesta!

      Poista
  2. Itseä hirvitti ajatus siitä, että meidän poika olisi aloittanut koulun nyt syksyllä, jos olisimme jääneet Englantiin asumaan. Ihan liian pieni. Englantilaiset tuttavat pitävät puolestaan aivan hulluna sitä, että Suomessa esikouluun mennään vasta silloin kuin mennää, puhumattakaan koulun aloittamisesta niin myöhään. Englannissa oli kyllä ainakin itsellä tosi helppo sumplia työnantajan kanssa, mitä työvuoroja tein ja tuntimääriäkin muutin vuoden aikana useamman kerran. Suomessa ei niin hyvää systeemiä ole olemassa. 4 päivän työviikko tuntuu melkein lapsen hylkäämiseltä, varsinkin kun ensi vuonna kyseessä on alle vuosikas pikkuinen. Kodinhoidon tuella nyt täällä ei pärjäisi millään. Suomi voisi ottaa hieman mallia Englannin työnantajien joustavuudesta pienten lasten äideille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Englannissa työnantajat on työaikojen suhteen joustavia. Toivottavasti mullakin joskus on tuollaiset työnantajat.. tai edes työpaikka. :D mutta kai se vaan niin on, että jotkut asiat on aina paremmin/huonommin toisessa maassa ja toiset taas siellä omassa kotimaassa. Ja moniin asioihin musta tottuukin. Mäkin kammosin tota kouluajatusta ihan kamalasti ensin. Nyt kun on nähnyt mitä se on ja tyttö näyttää tykkäävän niin ei tunnu enää niin kamalalta.

      Poista
  3. Aivan ihana tuo ylempi kuva, niin vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puissa ei kyllä ole lehtiä, mutta muuten on vihreää! Ja lämmintä - ulkona, ei kylläkään sisällä taloissa! Hrrrr...

      Poista
  4. Taallakin on paljon kotiaiteja, monestakin syysta, kulttuuri on yksi ja toinen on se, etta paivakodit ( ainakin yksityiset) ovat hinnakkaita ja ellei ole korkeasti koulutettu, alkaa kahdenkin lapsen paivakotimaksu olla sen verran korkea, ettei töihin oikeasti kannata menna. Tuo teidan maaseutukoulu kuulostaa kylla aika idylliselta! Taalla alkaa koulu nykyisin 5,5 vuotiaana, kamalan pienilta nuo sen ikaisena tuntuvat....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että samoista syistä jäävät äidit täälläkin kotiin. Toisaalta siis, että se koetaan tärkeäksi, että äidit ovat lastensa kanssa kotona ja toisaalta juuri noista hinnoista johtuen. Koulu on kyllä aivan ihanan pieni ja idyllinen. Sinne on tosi kodikasta joka aamu tyttö viedä. Ja pieniähän ne pienet koululaiset ovat. Meidän tyttö tulee olemaan vasta juuri neljä täyttänyt. En tiedä miten Turkissa, mutta Englannissa se koulu on kuitenkin ensimmäisinä vuosina aika paljon vielä leikkimistä. Vaan olisihan se parempi kun saisi pitempään keskittyä ihan pelkästään leikkimään!

      Poista
  5. Voinko kysyä vielä tarkemmin, että mikä koulu se aloitettiinkaan jo sinä vuonna kun lapsi täyttää kolme? Muistelin että teidän neiti on jo jossain koulussa, vaikka viime vuonna täytti "vasta" kolme? Toivottavasti osasin kysyä selkeästi...

    Koulu kuulostaa kovinkin erilaiselta kuin Suomessa. Onko se kuitenkin ma-pe? Onko myös niin, että koulunaloitusvuosi katkeaa elokuussa syntyneisiin, ja nuorimmat luokalla ovat loppukesän lapsia?

    Olisi varmaan aika hauskaa olla englanninkielinen lapsi. Niin moni kodin elektroniikka ja tablettitietokoneet jne ovat pääosin englanniksi. Ja ylipäänsä maailmanlaajuinen kieli. Omat lapsetkin kun "joutuvat" tutustumaan englantiin pelatessaan esim. matikkapelejä iPadilla, ja se on heille kuitenkin vieras kieli. Varmasti ihanaa seurata lapsen lukemaan oppimista :)

    Paljon terveisiä sinne vehreille kulmille!

    -Anni T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme vuotiaana meidän neiti aloitti tuon koulun päiväkotiluokan. Siellä aloitattessa pitää olla kolme täyttänyt. Syyskuussa alkaa kouluvuosi ja jos ennen syyskuuta on täyttänyt kolme, voi aloittaa päiväkotiluokan ja vanhemmat saavat ilmaista lastenhoitoa 15h viikossa. Ma-pe on kouluviikko joskin jotkut noista pikku päiväkotilaisista tekevät lyhyempää päivää. Kyllä sen huomaa meidän neidistäkin, että viisi päivää on melkein liikaa. Perjantaina nukahtaa kotimatkalla aina rattaisiin, ressukka. Vaan kovasti kyllä tykkää!

      Terveisiä takaisin sinne pohjoiseen! Me ei taideta päästä lumiukkoja tekemään tänä vuonna. :(

      Poista
  6. Periaatteessahan nuo tän hetkiset jutut mitä päivisin siellä koulussa tehdään eli askarrellaan jne kuulostaa aika samalta kuin mitä Suomessa tehdään päiväkodissa. Päivittäin tuntuu täälläkiin tulevan kaikenlaisia piirustuksia yms väkertelyjä Nooan mukana kotiin. Sais tulla mun mielestä vähemmän ku en tiiä mihin niitä enää tunkee. =D Kauhulla jo odotan että mitäs sitte kun Eelikin alkaa päivittäin kiikuttaa jotain kotiin. =) Mehän hukutaan "taideteoksiin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siellä paljon samanlaista touhua: askartelut, lukemiset ja musiikkihetket. Se mikä eroaa ainakin siitä päiväkodista, jossa E silloin lyhyen päiväkotiuransa teki on ehkä tietotekniikka (kaksi tietokonetta lasten käytössä ja iso elektroninen piirtotaulu) ja se aktiviteettien vaihtuvuus. Esim. että maanantaina on iso allas sisällä täytetty vedellä ja vesileluilla, seuraavana päivänä saattaa olla, että opettajat on tuoneet intialaisia mekkoja ja koruja lasten pukeutumiseen ja lukevat jonkun sadun intialaisista lapsista, sitten onkin leipomispäivä, seuraavana päivänä niillä palikoilla rakentamista, pahvilaatikkotaloa yms. Mutta voihan se olla, että Suomessa tarjotaan samalla lailla "virikkeitä" runsaasti (ehkä musta liiankin runsaasti, miksei vois pitempään keskittyä yhteen asiaan) isompien puolella, mullahan on vaan kokemusta siitä pienten päiväkotiryhmästä. Ai niin ja noilla on ne oppimiskirjat, johon opettajat laittaa joka päivä pari, kolme valokuvaa siitä lapsesta kenen kirja se on ja kirjoittavat mitä ne on minäkin päivänä tehneet. Se oli musta uutta ja erikoista (ja opettajalta aikaa vievää)!!

      Poista
    2. Joo varmaam on vaihtuvampaa siellä. Meillä kanssa ainaki vanhassa päiväkodissa oli tuo, että oli oma kansio johon hoitajat laitto kuvia ja piirustuksia ja tekstejä mitä on tehty. Se tosin oli niin, että sen sai sitten aina lomien ajaksi kotiin. En tiedä miten on tuolla uudessa pk:ssa. Tai itse asiassa nykyään Oulussa on se omaoulu käytössä johon ainaki jotku päiväkodit laittaa niitä juttuja eli ne tulee nettiin.

      Sehän on tietty miten tykkää, musta on kiva, että esim Nooan ryhmissä ei lapsilla oo mitään tietokonejuttuja omassa käytössä. Oon kai enemmän perus vanhan ajan leikkien ja juttujen kannalla. Vaikka onhan nää tietotekniikka jutut olennaisia nykypäivänä. Mutta oon ajatellu, että väkisinkin ne lapsien elämään tulee ja ne oppii niitä käyttämään vaikka ei joka suunnasta tuputeta. Onhan sitä iteki hyvin oppinu vaikka meille tais tulla kotoin eka oikea tietokone ku oli lukioiässä ja netti vasta siitä muutaman vuoden päästä.

      Poista
  7. Hei
    Blogiasi on ehdotettu Paras ulkomailla asumista käsittelevä blogi -kategoriaan Supersaver Travel Blog Awards -kilpailussa! Supersaver Travel Blog Awards on kilpailu, jossa valitaan äänestyksen perusteella parhaat matkablogit kolmesta viisi kategoriasta. Varmista, että lukijasi tietävät voivansa ehdottaa blogiasi useita kertoja. Mitä enemmän nimeämisiä blogisi saa, sitä suurempi on sen mahdollisuus päästä finaaliin! Voit lisätä blogiisi kilpailutunnuksen, jonka avulla lukijoidesi on helppo ehdottaa ja äänestää sinua. Kilpailutunnus on ladattavissa sivustolta http://www.supersaver.fi/kilpailu/travel-blog-awards/2013/asuminen-ulkomailla. Onnea matkaan! Ystävällisin terveisin Madelene

    VastaaPoista