tiistai 28. tammikuuta 2014

Lapsiperheen vinkit Lontooseen (ja travel blog awards)

Käydään Lontoossa miehen siskon luona yleensä useita kertoja vuodessa. Itsellä on joskus ollut vaikeuksia löytää vinkkejä siitä, mitä lasten kanssa Lontoossa kannattaa tehdä, joten ajattelin koota omaa listaa meidän suosikki touhuista Lontoossa. Lontoo voi olla matkakohteena joko tosi halpa tai tosi kallis. Riippuu ihan siitä mitä aikoo tehdä. Jos haluaa yöpyä hotellissa ydinkeskustassa ja koluta vahakabinetit, eläintarhat ja merimaailmat niin rahaa palaa varmasti. Jos taas suunnittelee etukäteen ja tietää miten pitää hauskaa halvalla, voi reissusta tulla melko halpa.
 

Säästövinkkejä yöpymiseen en osaa sanoa. Yövytään Lontoossa aina miehen siskon luona, mutta yleensä Englannin sisällä matkustaessa käytetään joko halpoja bed and breakfast majoituksia tai hotelliketjuista Travellodge niminen pulju on melko halpa. Lontoossa on kivaa kävellä ja välimatkat eivät ole kohtuuttomia, mutta lasten kanssa voi olla helpompaa matkustaa julkisilla. Metrolla matkustaessa saa helposti maksaa itsensä kipeäksi ellei hommaa Oyster card nimistä matkakorttia. Taitaa maksaa vitosen verran, mutta sen rahan säästää yksi henkilö jo parilla metromatkalla, sen verran kallista on matkailu ilman korttia. Joka paikassa puhutaan, kuinka lasten kanssa metrolla matkustaminen on hankalaa. Itse en ole tuota kokenut ollenkaan. Monissa paikoissa ei ole hissejä, mutta rullaportaissa menee rattaat aika helposti ja jos vaan välttää ruuhka-aikoja mahtuvat rattaat loistavasti metroon.
 

Ruokapaikkoja Lontoossa on aivan hurjasti, joten ei pitäisi olla vaikeaa löytää hyvää ruokapaikkaa. Itse pysyisin kaukana ketjuista. Lontoossa käydessä on niin ainutlaatuinen mahdollisuus kokeilla vaikka mitä etnisiä erikoisuuksia, että kannattaa suunnata pienten etnisten ravintoloiden pariin mieluummin, kun tyytyä Pizza Expressiin tai Burger kingiin. Oma suosikki on ollut Sohon alueella sijaitseva pieni libanonilainen Yalla Yalla! Hinnat olivat ainakin viime käynnillä halvat ja ruoat todellisia makuelämyksiä. Muutamaan kertaan ollaan helppouden takia päädytty alla olevan kuvan National portrait galleryn naapurissa sijaitsevaan Crypt ravintolaan. Ravintola sijaitsee maan alla ja tarjolla on kohtuuhintainen menu, josta löytyy perus englantilaista ruokaa, kuten fish and chips annokset (vaikka ainoat oikeat fish&chipsit nautitaan tietysti meren rannalla sanomalehtikäärön sisältä). Paikka on enemmän kahvilaa kuin ravintolaa muistuttava ja rennossa ja suuressa tilassa voivat lapsetkin rauhassa sählätä.

Jos porukkaan mahtuu herkkusuita, kannattaa etsiä kohtuuhintainen afternoon tea. Lontoossa nämä tuntuvat olevan kalliita (varmasti etukäteisvalmisteluja tekevä löytää halvempiakin), mutta meillä pohjoisessa 15 punnan hintaan tuodaan kahdelle ihmiselle teen lisäksi tarjotin, josta riittää yleensä n. kuusi erilaista pientä suolaista kolmioleipää ja viitisen erilaista kakkua. Sokeriähky on taattu! Ja taivallinen kakkukauppaPatisserie Valerie löytyy ainakin Covent Gardenista. Jos sinne suuntaa shoppailemaan kannattaa hakea herkkuannos tuolta! Ei ollut hinnalla pilattu ja kakut hivelivät makunystyröitä!


Lontoossa mahtavaa on spontaanius. Harmaasta sadesäästä huolimatta ehdittiin nähdä mahtava Gangnam style hip hop style tanssiesitys (onkohan toi biisi yhtä hitti Suomessa kun täällä?) ja ties mitä muuta pientä katutaidetta.



Lapsiperheen ei tarvitse Lontoossa maksaa itseään kipeäksi. Me käydään Lontoossa sen verran säännöllisesti, ettei aiemmin ainakaan ole ollut paineita tehdä jotain super erityistä. Ehkä meidän listasta voisi kuitenkin löytyä jotain, vaikka lapset haluavatkin suuria elämyksiä.

1. Museot ovat takuuvarma valinta. Museot ovat yleensä ilmaisia erityisnäyttelyitä lukuunottamatta. Meidän suosikit ovat lapsille Science museum ja National history museum ja taiteesta pitäville aikuisille National gallery ja Tate modern.

 

2. Puistoissa on valinnan varaa ja ne ovatkin varmaan yksi Lontoon parhaita puolia. Kivoja paikkoja lapsille ovat mm. Coram's fields. Kannattaa googlettaa ja merkata karttaan etukäteen. Tätä paikkaa ei löydä jos ei siitä tiedä. Ihana leikkipuisto lapsille, jossa on eläimiä, kiipeilyrata, erilaisia leikkivempeleitä ja hiekkalaatikoita ja kiva pikku kahvila. Kensington gardenissa on myös mahtava prinsessa Dianan leikkipuisto, jossa on mm. iso merirosvolaiva lasten leikkeihin. Regent's park on samoin loistava leikkipaikka lapsille. Ja kaikki nämä ovat siis ilmaisia leikkipaikkoja.

3. Moni hehkuttaa valtavaa Hamleys lelukauppaa,  mutta itse välttäisin tuota paikkaa. Kallis ja yliarvostettu paikka, jossa lapset eivät saa kokeilla kovin monia leluja ja lelukaupalta toivottava taianomaisuus jotenkin puuttui. Omissa suunnitelmissa on kokeilla seuraavalla reissulla ennemmin kehuttu Childhood museum. Siellä saa leluilla kuulemma sentään leikkiä!



4. Kiva eväitten syönti paikka löytyy Southbank centre nimisestä konserttipaikasta. Jos ilmat ovat huonot ja haluaa syödä omia eväitä ja antaa lasten juoksennella, tuolla löytyy eväiden syöntipöytiä kenen tahansa käytettäväksi ja tilaa on vaikka millä mitalla lasten riehumiseen.
 

Jos haluaa nähdä paikallista elämää voi suunnata vaikkapa lapsiystävälliseen pohjois Lontooseen (varmaan löytyy kivoja paikkoja kyllä lähempääkin keskustaa). Muswell Hill ja Crouch End ovat paikkoja, jotka ovat lapsiystävällisiä. Puistoja ja varsinkin leikkipuistoja on paljon. Pubeissa saavat päiväsaikaan lapsetkin juoksennella. Charity shopit (mm. British heart foundation, Age concern..) ovat mahtavia ja halpoja paikkoja löytöjen tekemiseen. Ihmiset lahjoittavat vanhoja vaatteitaan hyväntekeväisyys myyntiin ja noilla alueilla asuu sen verran varakasta porukkaa, että voi löytää ties miten hienoja vaatteita, kivoja kirjoja, leluja ja vaikka mitä. Noilla alueilla on myös paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita ja kesällä voi pulikoida maauimalassa.

Nämä ovat siis meidän Lontoon kohteita ja voivat ehkä Lontoon matkaajasta tuntua arkisilta. Ehkäpä joku voi kuitenkin tästä listasta löytää jonkun pikku vinkin reissulleen!




Vielä loppuun täytyy mainita, että joku kiva lukija oli käynyt äänestämässä blogia Supersaver Travel Blog Awards kilpailuun. Kiitos sinulle, kuka olitkaan. Kylläpä tuli hyvä mieli moisesta kannustuksesta! Käykääpä muutkin äänestämässä blogeja tässä osoitteessa: paras ulkomailla asumista käsittelevä blogi- kilpailu. Kommentit ovat mulle tämän blogin kirjoittelussa ihan parasta, mutta aikamoisen kiva ylläri oli osallistuminen tuohon kisaan. Ei taida olla saumoja ihan voittoon asti, mutta kiva jo päästä listatuksi tuonne mukaan. Motivaatio blogin kirjoitteluun on muutenkin kyllä ollut kasvussa. Lupaan yrittää kirjoitella säännöllisesti, kunhan aina lasten kanssa touhuilulta ehdin. Pieni mies on lähtenyt nyt kovalla vauhdilla konttaamaan ja nyt ei lapsia voi jättää yksin enää sekunniksikaan!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Koulun elämää ja lämmintä tammikuuta

Ala-asteen päiväkotiin mennään Englannissa sinä vuonna, jolloin lapset täyttävät neljä vuotta. Sitä seuraavan vuonna alkaa koulu, jossa joka päivä ollaan klo 9-15.30. Englannissa ei juurikaan näy lapsia avainketju kaulassa kotiin kulkemaan. Lasten yksin kotiin jättäminen kielletään laissakin. Koulussa on töissä käyvien vanhempien lapsille breakfast club ja after school club, mutta molemmissa on yllättävän vähän lapsia. Koulun jälkeen lapsia tuntuu suureksi osaksi hakemassa olevan toinen vanhemmista, isovanhemmat tai muut sukulaiset. Ja nyt puhutaan siis ala-asteikäisistä, eli nuorimmat ovat kolmen ja vanhimmat 12 vuoden ikäisiä. Oman tyttöni päiväkotiluokalla on 13 lasta. Yhdeksän näistä lapsista hakee ja tuo joka päivä äiti tai isä. Loput neljä hakee vuoropäivinä toinen vanhemmista ja muina päivinä isovanhempi. Näistä kaikista lapsista vain neljän perheessä on pikkusisarus, jonka takia äiti on kotiäitinä. Näitä neljää lukuunottamatta loput lapsista ovat perheensä kuopuksia. 13 perheestä ei yhdessäkään perheessä ole äitiä, joka tekisi täyttä työviikkoa. Vain kahdessa perheessä äiti on ylipäätään töissä.



Englannissa kotiäitiys on paljon Suomea tavallisempaa. Kotona myös ollaan paljon pidempään, vaikkei tähän saada minkäänlaista taloudellista tukea valtiolta. Kaupungeissa äitien urakeskeisyys on tavallisempaa, mutta tällaisessa pikkukylässä suuri osa naisista jää kotiin hoitamaan perhettä. Nuorimmaisten lähdettyä kouluun moni kaipailee päiville tekemistä, mutta haluaa kuitenkin olla hakemassa lapset koulusta. Niinpä kouluilla on liuta äitejä joko vapaaehtoisesti tai palkattuina auttamassa. On aktiivinen vanhempainyhdistys, joka järjestää kakkumyyjäisiä ja diskoja, mutta myös äitejä ja mummoja, jotka käyvät päivittäin viemässä koululaisia kesken koulupäivän kirjastoon ja auttavat lukemaan opettelemisessa. Englannin kielellä lukemaan opettelu on huomattavasti suomen kielellä lukemista hankalaa erilaisten ääntämissääntöjen takia. Lisäksi lukemaan aletaan opettelemaan neljän vuoden kieppeillä. Tämä asettaa opetukselle aikamoiset paineet ja siksi koululla käykin paljon vapaaehtoisia vanhempia antamassa lapsille yksityisopetusta lukemiseen. Vapaaehtoishommilla on hyvä saada jalka oven väliin. Jotkut äidit ovat tuota kautta sitten saaneet työpaikan henkilökohtaisena - tai opetusavustajana. Maaseudulla työpaikat ovat aika kiven takana, joten kilpailu paikoista on aika kovaa. Jostain syystä tosi suuri osa äideistä tuntuu hinkuvan töihin nimenomaan kouluihin.



Meidän maaseutukoulumme on ihana aktiivinen. Tuntuu, että aina koululla tapahtuu jotain. Kahdesti tämän lukuvuoden aikana koulussa on käynyt kiertävä teatteriseurue esittämässä lapsille jonkun näytelmän. Syksyllä oli hyväntekeväisyyspäivä, jolloin lapset tulivat kouluun yöpuvuissaan ja toivat leipomiaan leivoksia ja kakkuja vanhemmille myytäviksi. Torstai on tytön luokassa aina leipomispäivä ja muinakin päivinä tuntuu aina tapahtuvan jotain. Maanantaina tyttö oli tehnyt minulle muovisista helmistä kaulakorun, tiistaina mukana tuli kovin rytistynyt maalaus. Keskiviikkona olivat liikuntasalissa rakentaneet kypärät päässä valtavista vaahtomuovipalasista taloja ja ties mitä. Torstaina leipoivat rusinapullia ja perjantaina tapetoivat ja sisustivat pahvilaatikkotaloa. Koulussa on muuten joka päivä myös jälkiruoka! Vesi kielellä luemme tytön ruokalistaa: suklaakakkua suklaakastikkeella, marjapiirakka ja vaniljakastike, toffeevanukas, arktinen kääretorttu.. Koulupäivät tuntuvat olevan yhtä hauskanpitoa, mutta silti tyttö jäisi usein mieluiten kotiin. Kolme vuotias tuntuu vielä niin pieneltä viedä hoitoon, mutta toisaalta Suomessa harva samanikäinen on enää kotihoidossa. Kurjalta tuntuu ajatella syksyä, jolloin tyttö on koulussa jo kuuden tunnin pituisia päiviä. Olisi kivaa jos lapset pysyisivät pieninä äidin kainalossa aina!

 Koulun esimerkistä piti muuten saada kotiinkin pahvilaatikko. Onnistuin toisen koululaisen vanhemmilta ostamaan parilla kympillä valtavan jätesäkillisen duploja: duploihmisiä, palikoita, kokonainen junarata junineen ja poliisiasema hahmoineen ja autoineen. Aivan mahtava löytö ja täällä ihmiset pyytävät käytetyistä tavaroista aivan naurettavan pieniä summia, vaikka alunperin tavara olisi ollut kalliskin (olisipa Suomessakin näin). Vaan arvatkaapa kiinnostiko uudet duplot pätkääkään kun taloon saapui pahvilaatikko. Vauhtikaksikko on lähes asunut pahvilaatikossa tämän ja eilisen päivän, eikä muita leluja ole juuri tarvittu.


P.S Kuvat eivät liity kouluun mitenkään. Päivät ovat vaan viime aikoina olleet niin kauniita, että piti laittaa pari kuvaa mukaan. Talvea täällä ei vieläkään ole näkynyt. Lämpötila on edelleen viiden ja kymmenen välillä ja miehen äiti käski istuttamaan kukkia puutarhaan! Saa nähdä miten niille käy!

torstai 9. tammikuuta 2014

Maalaismarkkinat

Keskiviikkona kylällä on aina sekä markkinapäivä, että eläinten huutokauppa. Markkinapäivä tosin tarkoittaa näin pienessä kylässä ainoastaan sitä, että pubin edessä on yksi vihanneskoju sekä paikallisen kalastajan koju. Huutokaupalla tosin on vilinää. Tien ylitys koululle on näinä päivinä hankalaa, kun tien tukkivat eri eläimiä kyydissään vetävät traktorit. Huutokaupalla omistajaa vaihtavat monet sadat lampaat, lehmät ja porsaat. Lammaskoirilla on erikseen oma päivänsä.

Huutokaupalla on aina myös lihakoju, josta voi ostaa tuoretta lihaa lähialueen tiloilta. Ensimmäistä kertaa ostettiin eilen lihat tuolta kojulta. Olin varautunut maksamaan lihoista vähän kaupan hintoja enemmän, mutta toisin kävi. 10 täyttä lihaa olevaa makkaraa maksoi euroihin muunnettuna 2,5 euroa ja samalla rahalla sai myös puoli kiloa jauhelihaa. Noin halpaa kun oli niin täytin sitten pakkasenkin. Heti oli eilen pakko maistaa ja oli kyllä paljon parempaa kun kaupasta ostettu liha. Ihan huikea ero!

Huutokaupalta lihaa ostaessa joutuu miettimään eri tavalla sitä, mistä liha on peräisin. Muutaman kymmenen metrin päässä pari surusilmäistä vasikkaa katseli meitä. Teki vähän mieli jättää lihat tiskiin ja alkaa kasvissyöjäksi. Suoraan paikallisilta tiloilta tulleen lihan tietää tulleen eläimistä, joiden elämä ei ole ollut kamalaa kärsimystä, mutta tuntuu se eläinten teurastaminen silti jotenkin julmalta. Ehkä sitä lihan syöntiä voisi alkuun ainakin vähentää. Punainen lihahan tunnetaa myös jonkun verran syövän riskiä nostavana tekijänä.

Kuvat ovat taas tytön ottamia. Tällä kertaa tosin käytännön syistä. Näin pienessä kylässä kaikkien tekemisiä vahdataan. Jos talsisin kylällä kuvia ottamassa tulisi äkkiä joltain kaverilta soitto, että mitä ihmettä touhuat, kun kylällä juorutaan että kuljet räpsimässä kuvia lihakojusta.

Pienen kylän juoruilu on jo moneen kertaan koettu. Joku aika sitten kävin juoksemassa lapsia tuplarattaissa työntäen. Jonkun ajan päästä kaveri kommentoi kuulleensa joltain ikkunastaan kurkistelleelta mun juoksusta ja totesi, että parempi juosta ilman rattaita niin kun muutkin, ellei halua kylähullun mainetta.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Jouluisia puuhia

Kameran johto jäi Suomeen, joten blogi tulee hetken olemaan puhelimen kuvien varassa ja joululoman kuvat jäänevät kameraan.

Joulu pyhineen vietettiin Suomessa maaseudulla. Oli ihanan perinteisiä suomalaisia asioita: riisipuuroa, jouluruokaa, saunomista ja joulupukkikin kävi kylässä.

Englannissa joulua vietetään jonkin verran eri tavalla. Aattoa täällä ei vietetä ja se on normaali työpäivä. Englantilaisiin jouluperinteisiin kuuluu, että aattoiltana lapset ripustavat takan reunukselle sukat lahjoja varten. Takan edustalle jätetään porkkana porolle ja joulupukille mince pie (makea piiras, jossa sisällä on kuivatuista hedelmistä tehty tahna) ja pieni lasi viskiä. Aamulla herkut ovat sitten kadonneet ja lahjat ilmestyneet paikalle. Lahjoista ainakin osa avataan heti aamulla.

Englannissa joulu pyhineen on suvun ja kavereiden tapaamista varten. En tiedä onko meidän perheen joulu sellainen tavallinen joulu, mutta meillä ei jouluna tai pyhinä ole juuri tavattu ystäviä. Joulua on aina vietetty perheen ja suvun kesken. Täällä aattona tai joulupäivänä saatetaan tavata ystäviä pubissa. Kyseessä ei ole mikään ryyppyjuhla vaan ystävien kanssa ajan viettäminen. Täällä pubit ovat enemmän olohuoneita ja etenkin päiväsaikaan ei nurkissa Suomen tapaan istu juoppoja vaan perheitä ja ihan tavallisia ihmisiä,  jotka ovat tulleet tapaamaan ystäviään.

Joulupöydässä englannissa usein syödään kuivaa kalkkunaa, uunissa paistettuja perunoita ja muita uunivihanneksia, pigs in blanket eli pekoniin käärittyjä makkaroita, ruusukaalia kastanjoiden kanssa ja gravya eli ruskeaa kastiketta,  jossa usein on myös sipulin palasia. Jälkiruoaksi on kuivatuista hedelmistä koostuvaa kakkua/höyrytettyä vanukasta, josta kukaan ei yleensä tykkää. Ruokailun alussa kaikki saavat kimaltavan pötkylän, joka on nimeltään Christmas cracker. Sitä vedetään kaverin kanssa, kunnes se aukeaa poksahtaen. Sisällä on yleensä jotain krääsää (superpallo, kampa, pelikortit..), huono vitsi ja paperinen kruunu, jota vitsikkäästi sitten pidetään päässä ainakin ruokailun ajan. Ruokailun jälkeen ollaan usein pelailtu lautapelejä ja pyhinä on sitten sitä kavereiden tapaamista ja maaseutu kävelyitä isolla porukalla eväät ja termokset mukana.

Niityt vihertää ja ilma vaihtelee hyytävästä sateesta +12 asteeseen ja kauniisiin aurinkoisiin päiviin. Nyt on saatu osamme myös myrskytuulista ja korkeat nousuvedet ovat aiheuttaneet tulvia ympäri maata. Täällä meilläkin pitää ajaa varovasti, kun tiet helposti tulvivat.

Uutta vuotta varten täällä ei tunnu olevan ihmeemmin perinteitä. Rakettejakaan ei paukutella. Raketteja varten on oma Bombfire night syksyllä,  jolloin kyläläiset kulkevat läpi kylän isot paperilamput käsissään kulkueessa juhlapaikalle, jossa on iso roihuava kokko ja soittokunta. Illan päätteeksi on ilotulitus, mutta omia raketteja ihmiset eivät tunnu harrastavan.

Uusi vuosi ja uudet kujeet siis. Tytöllä alkaa koulu tiistaina ja meillä jatkuu arki. Leikkikerhoja, leikkitreffejä, koulumatkan talsimista, kodin hoitoa ja pieniä projekteja ja reissuja. Siitä on meidän kevät tehty. Uuden vuoden lupauksia annoin hiljaa mielessäni. Enemmän hetkessä läsnäoloa ja lasten kuulemista. Vähemmän puhelimen räpläämistä ja voivottelua unen puutteesta. Enemmän ulkoilua ja vähemmän ruutuaikaa koko porukalle. Ja enemmän kiitollisuutta jokaisesta päivästä, jonka läheiset saavat elää terveinä ja ilman suuria puutteita tai murheita. Onnellista uutta vuotta kaikille, mitä se onni sitten eri ihmisille sisältääkään!