torstai 12. joulukuuta 2013

Koulumatka lapsen silmin

Tunti tien päällä joka ikinen arkipäivää samaa reittiä talsien taitaa kyllästyttää sekä minua, että lapsia. Vaikka maisemat ovatkin upeita ja joka aamu voi ihastella, miten erilaiselta maisema voi eri päivinä ja eri sääolosuhteissa näyttää. Välillä kerrotaan toisillemme ajan kuluksi satuja tai kerrataan päivän tapahtumia. Välillä minä talsin hiljaa ja toinen lapsista laulaa ja toinen ölisee ja jokeltaa. Eilen keksittiin jotain erilaista. Annoin tytölle rattaisiin kameran ja pyysin sanomaan stop aina kun näki jotain, josta halusi ottaa kuvan. En auttanut kuvien ottamisessa mitenkään (paitsi hevosen kohdalla näytin miteen zoomataan) ja olikin tosi hauskaa nähdä mikä tytön mielestä oli kuvaamisen arvoista. Lapsen ottamien kuvien kuvakulmat ovat niin paljon mielenkiintoisempia, kun amatööri aikuisen - kohde pönöttää keskellä ruutua - kuvat. Ehkä itsekin voisi joskus kokeilla kuvata lapsen tavoin.















4 kommenttia:

  1. Ei sitä useinkaan tule ajatelleeksi, miltä maailma näyttää lapsen horisontista.
    Mainio keksintö antaa kamaera lapselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan erilaiselta näyttää maailma puoli metriä alempaa. Ja ilman kaikkia niitä asenteita ja opittuja asioita, joita aikuiset mukanaan kantavat.

      Poista
  2. Loistava keksintö!

    -Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin innoissani, kun keksin tuon! Täytyypä toteuttaa joskus toistekin vähän toisenlaisessa paikassa tai tilanteessa.

      Poista